Paljon iloa ikkunoista!

Tähän väliin todiste putkarin visiitistä tontilla.

 Lattiavalusta ehti kulua reipas viikko ja alakerran lattia sai betonisen peitteen. Odotus oli kova, kun vihdoin pääsi kävelemään lähestulkoon lopulliselle lattialle. Mutta yllättävän vähän se ilahdutti. Kellari tuntui vain enemmän punkkerilta. Asiat tuntuivat saavan ihan uuden käänteen kun eilen tontilla pitkään lojuneet alakerran ikkunat ja yläkerran parvekeovet löysivät tiensä pienen avustuksen varjolla (omin voimin olisivat jääneet pihalle vielä pitemmäksi aikaa) paikalleen. Hitsit alakerta alkoi kerrasta tuntua talolta!

 Jos ulkona paistaisi edes yhtään, niin voisi sanoa, että valo tuli punkkeriin, mutta onneksi syksy ja talvi on ollut enemmäkseen lämmin ja märkä. Oli pakko ottaa vielä muutama musta kuva julkisivusta ja tuntuu, että ikkunoiden kanssa taisi vähän lähteä lapanen kädestä. Onneksi yläkertaan tulee vielä kaide paikalleen joten seinä ei näytä pelkältä ikkunalta.

Tänään ja eilen putkari on laittanut lattialämmitysputkia yläkertaan ja tiistaina on valun vuoro. Sitten alkaa raksuttamaan kello, että ehkä kahdeksan viikon päästään laittamaan lattiapintoja viimeiseen uskoon. Paljon pitää siihen mennessä tapahtua, mutta ikkunoista tuli kyllä taas uutta puhtia projektiin.

Marraskuun satoa

Marraskuun aikana on välikattoon ilmestynyt sekalainen valikoima ilmastointiputkia. Yläkerta on kiitos sähkömiesten aikamoista johtoviidakkoa. Alakertaan on saatu aikaseksi ihana betonipunkkeri, sillä lattiavalu saatiin valmiiksi maanantaina ja arvata saattaa, että joka paikka on kostean henkäisyn vallassa. Seuraavana murheena onkin saada jollain ihmeellä ja ilveellä koolauspuita alakerran kattoon kiinni. Onneksi mieltä voi keventää yläkerran valun valmistelulla. Putkari ehtii vasta ensi viikon loppupuolella laittamaan lattialämmitysputkia, joten yläkerran valu odottaa aina 13. päivään saakka. Mitään kiirettä ei siten ole seinien paketoinnissa.


Hiljalleen pitäisi tehdä jotain sisustuspäätöksiäkin. Keittön lisäksi takka näyttää nyt varmistuneen Uuniseppien manttelitakaksi. Malli jäi mieleen jo Kokkolan asuntomessuilta, josta tuo oikean puoleinen kuva on. Nyt sitten vain pitäisi päättää pysyisikö kokonaan vaaleassa vai laittaisiko ripauksen vaalean harmaata.. Kuvat suoraan Uuniseppien omilta sivuilta. 

Kummasti etenee

Sunnuntaina tontilla odotti suuri yllätys. Kauhea kuhina näkyi pitkälle kun kattoporukka oli tupsahtanut hoitamaan jo hetken tontilla maanneet pellit katolle. Viiden miehen voimin katto oli yhdessä päivässä paikallaan ja kummasti pytinki näyttää taas paljon enemmän talolta. Hyvä näin sillä itse olemme pakertaneet terassin bitumien kimpussa ja tuntuu, että homma ei etene ollenkaan. Tai eteneehän se, mutta vähän tekisi mieli jo päästä sisähommiin. No kauniista ilmoista täytyy ottaa aivan kaikki irti ja pakertaa ulkopuolen parissa niin pitkään kuin näpit eivät ole aivan kohmeessa.

Puusepän harjoituksia

Kaikki nämä päivät ovat menneet puuseppäillessä ja vähän valmistakin on tullut. Viimeisimpänä projektina on ollut toisen kerroksen terassin teko ja puolessa välissä ollaan. Tai ainakin homma on aloitettu :) Kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa.

Puusepän hommia

Talopaketin saavuttua olemme käyttäneet kaiken raksa-ajan ulkokuoren viimeistelyyn ja asiasta mitään tietämättömälle millien hiomiset tuntuvat täysin puusepän töiltä. Nyt etupuoli talosta alkaa näyttämään aika valmiilta ja osansa sai talon takaosakin. Todisteena kaikesta sirkkelöinnistä tiistaista saakka on vaivannut ikävä tinnitus. Toivottavasti se ei tullut jäädäkseen. Huomenna talossa käy porari tekemässä viimeiset läpiviennit ja tiistaina jatketaan taas raksailua. Ehkä jopa kamerakin vierailee tontilla.

Lankkua ja lautaa

Kuvassa näkyykin hyvin mitä olemme viime päivät puuhailleet. Talohan ei aivan valmis ole vieläkään vaikka paketti päälle saakin. Muutama räystäs ja koristelista saa löytää paikkansa ennen kuin tämän voidaan sanoa olevan valmis.
Ensimmäisenä söpö etupuoli jonka parissa onkin muutama tunti jo tehty töitä

 

Tästä kuvasta näkyy ruokailutilan ikkuna ja oikealla keittiön

Viimeisenä takapuolen kuvat. Tämän puolen työmäärää ei edes uskalla ajatella...

Kannustaloa!

Tänään saapuivat Lillbackan rekat Pohjanmaalta ja kahdesta täysvaunusta tupsahtikin hurja määrä tavaraa tontille.

Aurinko helli ja palaset saatiin nopeasti paikalle. Tässä kuvia ensimmäisten palojen kiinnityksestä. Niin pitkään kuitenkin meni, että lisäaineistoa joutuu odottamaan ainakin huomiseen.

kattoa ja lattiaa

Ensimmäisenä vilautetaan muutaman päivän vanhaa kuvaa täytöistä. Siitä näkee vähän alakerran pohjaakin. Ensimmäisenä on kuistin alle tuleva varastotila. Sen edessä on pukkari ja vasemmalla kylpyhuone saunoineen. Oikealle puolelle taas kodinhoitohuone. Kauas keskelle tulee tv-huone jonka kummallekin puolelle tulee makuuhuoneet. Äänieristykseen saakin panostaa oletuksella, että joku saattaa haluta nukkua vielä leffan jatkuessakin.

Anoppilat saapuivat tällä viikolla auttamaan jo keskiviikkona ja paljon styroksia katosikin talon ympärille. Loppuviikosta päästiin siirtymään jo sisätiloihinkin ja iso osa alakerrasta sai valkoisen lattian. Valitettavasti putkari ei vielä ehtinyt tulla tekemään alakerran viemärivientejä joten kostea osasto jäi ilman styrokseja. Toivottavasti tämä vielä korjaantuu. Muilta osin valmisteltiin talopaketin tiistaista saapumista. Piha on katettu trukkilavoilla ja nyt vain toivotaan kuivia säitä.

Viikkoa vailla talopaketti

Maanantaina ontelolaatat saapuivat kiltisti tontille, tiistaina valmisteltiin valuja ja tänään olivat betoniautot saapuneet tontille aamutuimaan. Syysmyrskystä huolimatta päivä näytti valoiselta, sillä iltapäivällä vastaava pystyi toteamaan talon olevan niissä toleransseissa, että talopaketti saadaan tuoda tontille ensi viikon tiistaina. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, että ammattimiehet ovat tehneet kellarikerroksen, niin ei tarvitse olla huolissaan. Omilla lihaksilla on sitten tehty sadevesiputkien laitto talon ja at:n ympärille. Autotalliin saatiin jo alkuviikosta styroksit paikalleen ja talon osalta varmaankin huomenna. Täyttöjen kanssa on myös puuhailtu ja tänään kuulemma saatiin taloon radonputket paikalleen. Minähän en tästä tiedä mitään kun olen potenut flunssaa ja ollut koiran hoito vastuussa. Kieltämättä se kaipasikin jo huomiota ja ennen kaikkea kunnon pesua kaikkien tontilla vietettyjen päivien jälkeen.

Kellari kasassa

Perjantaina tehtiin kellarin osalta viimeinen valu ja uskomatonta kyllä tontilla alkaa näyttämään siltä että viikon ja kolmen päästä kannustalo voi saapua päälle. Siinä välissä on vielä tehtävä täyttöjä, saatava ontelolaatat paikalleen ja valella kaikki mitä sitten ontelolaatat vaativatkaan. On tässä kyllä tähänkin mennessä ehditty puuhailemaan. Eilen todistettiin hakitelineiden painavuus ja tänään laitettiin taloon lisää patolevyä. Autotalli sai oman levynsä ja sinne alle bitumit. Kuvia tarjoaisin jos muuton jäljiltä olisi sen olinpaikka tiedossa, mutta eiköhän se jossain vaiheessa selviä. Ilman apujoukkoja emme varmasti olisi vielä pisteessä, jossa kodin pystyy jo hyvin kuvittelemaan.

1/2 kellaria

Viikossa on tapahtunut paljon. Kellari on saavuttanut ikkunakorkeuden ja autotalli on edelleen valua vailla. Ulkoseinän pitumi ja patolevy ovat löytäneet paikkansa apen ja pikkuveljen avustuksella. Omalle kohdalle on osunut aivan liika soppatykkeilyä, mutta ehkä se pakollinen osa raksaamista. Kummasti projekti nopeutuu kun apuvoimia on vähän enemmän. Nopeutta tarvitaankin sillä kolmen viikon päästä talon pitäisi olla enemmän kuin pystyssä.

työ+raksa+muutto

Raksaamisen tahti olisi ikävästi hidastunut muutaman sivuseikan takia. Päivisin pitää taas olla töissä ja illalla pitäisi hoitaa muuttoa. Onneksi raksalla on toiminut rivakat lisäjoukot ja tänään antura oli valettu. Iltaisin on hoidettu juoksevia raksa-asioita kuten maadoitus, työmaatelineet jne. Kiirettä pitää!

Tassutellen

Raksan apujoukot olivat saaneet suurimman osan lammin tassuista paikalleen ja nyt sitten odotellaan perjantaista valua. Näyttää vihdoin siltä, että projekti alkaa etenemään vihdoin ja viimein ylöspäin!

Kuudetta päivää raksalla

Kuusi päivää putkeen raksaamista aamusta iltaan ja nyt alkaa vähän tuntumaan raksaamiselta. Päivän rankkuutta lisäsi se, että kaikki piti tänään saada kuntoon huomista kellariporukkaa varten. Tuntui että pohjaa ei saa ikinä tasaiseksi ja valmiiksi. No huomenn nähdään kuinka käy. Tontille kyllä saatiin kerralla enemmänkin luksusta. Sähköt räpsähtivät tontin nurkalle ja toiseen laittaan saatiin biomaja. Kyllä nyt kelpaa :) Nyt vain toivotaan, että huomenna työt jatkuvat.

Salaojat pitivät kiireisenä vielä sunnuntainakin. Autotalli sai kuin saikin ojansa vaikka se vaati vähän enemmän kaivuutyötä. Nyt ainakin ovat anturan alapuolella. Muuten oli vähän odottava tunnelma sillä vasta maanantaina kaivurikuski palaisi kauhanvarteen ja hommat alkaisivat etenemään muunkin kuin kaurapuuron voimalla. Maanantaina olisi saatava pohjat oikeaan korkoon, sillä aloituskokouksen lisäksi ohjelmassa on rakennuspaikan ja korkoaseman merkkaus. Toivottavasti talo ja talli tukevat jo kaivettujen salaojien väliin. Tavaravirta tontille alkakoon!

Leppoisa lauantai

Lätkytyksen merkeissä. Tänään siis jatkettiin siihen mihin eilen jäätiin. Salaojat alkoivat löyttää jo paikkaansa asuirakennuksen ympäriltä.

Valmistauduttiin muutenkin maanantaiseen aloituskokoukseen merkitsemällä tulevat lattiakorkeudet ja raahaamalla nykyiset puutarhakalusteet tontille. Kyllä nyt kelpaa olla ja ihmetellä. Olettaen, että sellaiselle olisi oikeasti aikaa..Oikeastihan koko päivä meni lapioidessa salaoja soraa ja sepeliä. Pelkästään oman mielenterveyden takia on paras jättää laskematta kottikärryllisten määrää. Inhokkitöiden listalta löytyy tällä hetkellä: 1. Sepelin lapiointi. Täysin mahdoton tehtävä kun terä tökkää ensimmäiseen vastaantulevaan sepelin muruun, mutta toisaalta sepelin käsin kaivamistakaan en suosittele. Tilalta 14. löytyy lätkytys. Tylsää ja korviaraastavaa. Muuten kyllä raksalla on ollut pelkästään kivaa ja mukavaa. Jotenkin epäilen, että raksaamisen aikana saan kyllä inhokkilistan täyteen.

Lomapäivä numero 2

Tänään vesi- viemäri- ja sähköputket saatiin autotallille saakka ja salaojia vähän mallailtiin. Sen lisäksi talon ja autotallin paikkaa peittää suodatinkangas ja 30 senttiä soraa. Tuli oikein työtätehnyt olo kun viimeisteltiin peti vielä lätkyttimellä. Siitä ilosta saikin maksaa kuulolla kun nyt vasta parin tuntia keikan jälkeen alkaa tinnitys helpottamaan. Ja valitettavasti lätkytyssavottaa riittää. Oli kyllä ihanaa olla tontilla kun aurinko helotti kun kesällä konsanaan. Onneksi ilman sitä sietämäntöntä hellettä, joka ilahdutti metsurointivaiheessa. Nyt 10 tunnin ulkoilun jälkeen olo on vähän turhan paljoa aurinkoa saanut. Tärytin oli kyllä mitä tylsin peli, mutta juuri sopiva siihen vaiheeseen kun takana oli jo kahdeksan tuntia raksaamista ja ajatus juoksi kuin täi tervassa, joka on siis täsmälleen sama nopeus kuin millä lätkytin etenee sorapedillä.

Putkia kohti taloa

Pidämme muutaman vapaapäivän töistä ja keskitymme raksailemaan. Päivän teema oli putket. Ensimmäisenä tietysti piti päästä käsiksi kunnan liittymiin. Löytyiväthän ne sieltä lopulta ja pääsimme vetämään nipun putkia talolle. Jonkin matkaa päästiin talon sisälläkin eli enää 10 metriä auototallille on edessä. Olevinaan kovin paljoa ei saatu aikaiseksi, mutta kummasti vain väsyttää.. Huomenna uusi keikka edessä. Ai niin talon uusi paikka on nyt kunnassa siunattu. Ihanaa! Enää ei sitten mietytä kuin se, että olisiko kuitenkin pitänyt jättää se takkavaraus alakertaan. Risurintamalla on sentään jotain positiivista tapahtunut eli jäljellä on vain kasa kantoja. Ja sitten hyviä ideoita mihin ihmeeseen ne tuikkaisi.. Raksalla on kaivettu naftaliinista vanha kunnon canonin ixus 40 ja hän saa vastata tulevasta kuvasadosta.

Melkoinen maanantai

No niin. Mikään ei sitten ole niin yksikertaista kuin miltä kuulostaa. Kunnalle ja aloituskokoukselle sopii asemapiirustusten myöhäisempi toimitus, mutta rakennuspaikan ja korkeusaseman merkkaamiseen tarvitaankin sitten rakennusvalvonnan hyväksymä asemakaava. Ei muuten mitään, mutta merkkauksen deadline on ensi viikon tiistaina. No tänään soiteltiin Kannukseen ja saamme asemakaavan paperiversiot kuntaan viimeistään torstaina. Nyt vain sitten kunnasta varmistus, että ehditäänhän se leimaamaan tässä ajassa.

Tontilla puuhailee nyt kaivurin lisäksi traktori ja tavarat alkavat löytämään oikean paikkansa. Paukku-Pete oli arvattavasti vielä parantelemassa itseään, mutta saatiin onneksi korvaava veikko huomiselle. Risutkin pönöttävät edelleen tontilla ja ihmettä luvattiin taas tiistaiaamulle.

Hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa

Kaivuri jatkoi puuhastelua tontilla vielä launtainakin. Kovasti taisteli kahden tiivistyneeseen hiekkaan jumittuneen kiven kanssa ja niihän siinä kävi, että Peteä tarvitaan sittenkin. Tilattiin siis yksi/kaksi räjäytystä sunnuntaille, mutta totta kai, kun raksaprojektista on kyse, Petemme sai aamutuimaan akkuhapot silmille. Reissu Töölöön ja ehkä huomenna keikkaa meidän tontille. Toivottavasti on tosiaan niin pieni tapaturma, että maanantaina pääsee jo töihin. Kuulosti vain sen verran pahemmalta.. Kaiken liikenevän ajan olemmekin pohtineet talon tarkkaa paikkaa ja miettineet puutarhaa (sekin olisi hyvä ottaa huomioon pinnan muotoilussa). Ensi viikolla pääsemme itse taas muuhunkin kuin kiven kantohommiin. Keskiviikkona pitäisi levitellä jo talon pohjille suodatinkankaita ja torstaina sitten heitellään soraa ja muutamaa putkea paikalleen. Sitä ennen olisi kyllä kiva saada ne hemskutin risut pois pihasta! Niiden luvattiin katoavan jo kuun vaihteessa, mutta sitkeästi ne siellä pönöttävät... Huomiselle luvattiin kuitenkin parempaa.

Maailman ihanin Sipoon rakennusvalvonta

Iloksemme saimme kuulla, että on mahdollista saada rakennusaikaisiin muutoksiin mukaan talomme paikan hienosäätö. Jihaa! Tällä menolla talosta tulee ihan oikeasti täydellinen ainakin meille :D Olo on kuin lottovoittajalla. Tontilta löytyi pelkkää hiekkaa, pankista tuli rahoituskustannukseen pientä helpotusta ja taloakin voimme säätää. Siitä ilosta kävimme raahaamassa tontilla vähän lisää kiviä. Hiekkaa oli alkanut siirtymään kilsan päähän toiselle työmaalle. Autotallin pohja tuli jo eilen esiin ja tämän päiväisen tarkistusmittausten perusteella näyttäisivät olevan suht paikallaan. Huomista odotellessa :)

Hieno päivä

Tiistaina pyörähti tontilla kaivuut käyntiin ja eihän koko paikkaa ollut tunnistaa illalla. Talon paikalla alkoi olla hieno monttu ja iloiseksi yllätykseksi vielä ei ole löydetty mitään muuta kuin hiekkaa. Tämä tarkoittaa parhaimmassa tapauksessa, että ensi viikkoiset paukkupetet saa peruutta ja odotetut louhostyöt saadaan jättää väliin. Budjettihan kiittää vielä kauniimmin. En kyllä voisi olla innostuneempi. Ei kiinnostaisi pätkääkään miettiä ensi viikolle mitään kaakeleita vaan voisin seisoa koko päivän tontilla. Tiistai-iltana kantelinkin paremman puutteessa pyöryläkiviä sivuun puutarhakäyttöä varten. Vähän hidastavan se oli sateessa kannella muutama kivi kerrallaan, mutta mitäs sitä inspiroituneelle voi :)

Totuuden hetkiä

Häät on tanssittu ja töihin palattu. Kävimme tontilla mittailemassa talon paikkaa ja täytyy sanoa, että taisi tulla esiin meidän raksaprojektin ensimmäinen lapsus. Äh. Huoh ja puuh. Nyt on sitten akuuttia paniikkitilanteen hallintaa harjoitettu. Talon paikka ei siis ole ihan optimaallinen, mutta toivottavasti muutaman sentin sitä saa hioa.. Minulla onkin ollut ongelmia hyväksyä tekemiäni virheellisiä päätöksiä. Nyt sitä onkin sitten hyvä harjoitella. Plääh.

Paluu raksa-arkeen

Vihdoin pääsemme taas palaamaan raksan täytteiseen arkeen kun pitkään työn alla olleet häät on nyt vihdoin juhlittu. Kyseessä oli kyllä ehkä elämäni aivan ihanin päivä, mutta toisaalta on ihanaa, että jännitys on ohi. Raksaamista siis luvassa enenevissä määrin kun ensi viikolla pitäisi alkaa maan möyräys. Onnistuneiden häiden jälkeen peukutetaankin meidän taloudessa sitä, että mullan alta ei löydy mitään moreenia ja irtokiviä kovempaa. Iso osa budjetista on nyt kyseessä. Yllättäen voisin käyttää säästyvät eurot mielelläni sisustukseen :)

Jotain raksaamistakin on tapahtunut. Kaakelisuunnitelmat on aloitettu, sähkösuunnitelma on valmis ja erinäisiä heppuja on rekrytty tontille apuun. Kiirettä pitää muttä pitäköön.

Messuja, lomaa ja häästressiä

Loma yhdistettynä raksaamiseen, muuttoon ja lähestyviin häihin ei ole lomaa vaan työpäivääkin kiireisempää aikaa. Fyysisin vääntö raksalla on hetkeksi rauhoittunut, mutta suunnitelmia tehdään edelleen. Terawatin kanssa olemme hioneet sähkösuunnitelmaa kuntoon ja täytyy sanoa, että olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Messuillakin kävimme kurkistelemassa, mutta omalta osalta odotukset olivat ehkä liian korkeat. Kaipasimme valaistuksen ja kylpyhuoneiden osalta jotain erilaista, mutta emme kyllä niitä löytäneet. Nättiähän siellä oli, mutta täydellä kaikesta kauniista ei päässyt nauttimaan kun silmä etsi vastauksia omiin päivänpolttaviin ongelmiin. Ja sitten vähän alkaa pukkaamaan häästressiä. Onneksi viikon päästä stressi on ohi :)

Metsä pinossa

Saatiin vähän apua puiden kaadossa. Keskiviikkon ja perjantain aikana kaatuivat kaikki kaivatut puut ja vähän enemmän. Jäljelle jäi vain koivun runkojen kantoa mihin mukavasti menee muutama lomapäivä. Töihin ei ole tarvetta mennä muutamaan viikkoon ja sille ajalle on varmasti käyttöä. Ensinnä suuntaamme asuntomessuille ihmettelemään ja loppuaika taitaa mennä viime hetken häävalmisteluissa.

Uusia tikkuja taivaan alla

Muuta tontilta ei tällä hetkellä tunnu löytyvänkään. Eli tänään taas olimme kantamassa viimeisiä jättiläisiä pinoon. Melkein kaikki saatiinkin nätisti riviin, mutta viitisen kappaletta jäi ihan kiusaksi odottamaan huomista tai ensi viikkoa. Eilen oli pakko pitää vapaa päivä kun käsien rakoille oli pakko antaa päivä palautua. Huomisesta saattaa tulla samanmoinen. Vapaa päivästä oli se hyöty, että saimme venytettyä Puustellin tarjousta vielä elokuulle. Ja ehdimme vilkaista muutamaa muutakin keittiötoimittajaa ja palkintona keittiökierroksesta kävimme Bauhausissa. Näin koko herrasväki oli päivään tyytyväinen :D Oli pakko ottaa uusi kuva  tuosta talvisesta rinteestä, josta paremmin näkyy muutos. Harmi ettei talvikuvan rinnalle ole sitä vaihetta missä ryteikkö kukoista parhaimmillaan kun jokainen kuvassa näkyvä tikku oli pystyttänyt ympärilleen oksa ja lehti auran. Onneksi ne makaavat nyt nätisti noissa pinoissa. Kaadettavaa ja raahattavaa onkin enää edessä reipas kymmenes siitä mistä aloitimme. Melkein tuntuu jo hyvältä.

Taas tukkimetsällä

Pari päivää oli pakko pitää taukoa tontilla möyrimisestä kun paarman puremien takia en päässyt kävelemään. Samalla kyllä tuli tehtyä asuntokaupasta vähän virallisempia ja ihasteltua tähän astisista ehdottomasti parasta keittiösuunnitelmaa. Vielä kun tuo miekkonen saisi käännytettyä siihen. Osana suunnitelmaa tai paremmin haavetta olisi valkoinen saarekkeelle menevä lieriönmallinen liesituuletin, mutta ainut minkä olen onnistunut löytämään on Falmecin Polar White. Ei vain ole mitään hajua mistä sen saisi.. Snif. Vielä en kyllä luovu haaveesta. Mutta sen lupauksen tein, että tontille en mene ennen kuin saan kunnon raksahousut. Herraväki vetää kaikki paikat suojattuja ja rouvasväki on saanut uhrata kesäsääret lyhyissä lahkeissa. Enää ei onnistu!

Huomenna käydään katsomassa uutta väliaikaiskämppää. Olisi puolessa välissä työpaikkaa ja tonttia. Upouusi ja ennen kaikka astianpesukoneella varustettu! Eiköhän se ole meidän. Vuokrakaan ei ole nyt ihan niin paha, että harmittaisi maksaa. Neliöitä on vain 31, mutta tarkoitushan on viettää aikaa ihan jossain muualla kuin neljän seinän sisällä :)

Muutama kuva tontilta

Tuodakseni pienen kevyen henkäyksen helteeseen etsin kuvia vuoden alusta kun tontti oli vielä koskematon. Siltä ryteiköltä olikin hivenen vaikea hahmottaa tontin todellista kokoa.

Nyt kun takana noin 100 metsuri- ja risun kantotuntia, niin tontti alkaa näyttämään todella erilaiselta. Muutama tukki sinne jäi vielä töröttämään, joten tulevat viikot menevätkin tontilla tutuissa puuhissa... Muutama vapaapäivä on pakko ottaa sillä tontilla majailleet ärhäkkäät paarmat hyökkäsivät kimppuuni. Niin kuin yleensä, sain erittäin kipeät kohoumat ja tällä hetkellä ei edes kävely innosta. Sinnittelimme tänäänkin neljä tuntia tontilla ja melkein kaikki inhokkikuuset on nyt kellistetty.

Ensimmäinen kuva on samasta rinteestä, mutta nyt alhaalta katsottuna. Siihen on meidän tupa tulossa. Pihan neliöt pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti sijoittamalla talo rinteeseen. Etupiha on mäen päällä jonne sijoitetaan myös autotalli. Kellarikerroksesta on suoraan pääsy takapihalle. Toisessa kuvassa on meitä ihastuttanut kallio. Onhan se hankalasti keskellä tonttia, mutta eipä tarvitse kehittää puutarhaan katseenkiinnitintä. Mikään kuva ei kalliolle tee oikeutta. Sen edessä oleva mäntykin on oikeasti sellainen halattava jättiläinen...

Tulevalla viikolla pitäisi yrittää riipiä sähkösuunnitelma kasaan, luonnostella lisää keittiötä ja varmaankin siirtää loput jo kaadetut tukit pois tieltä pinoihin. Tuossa rinteessä ei todellakaan ole kuin murto-osa. Onneksi tällä hetkellä riittää energiaksi pelkkä into ja työntekemisen ilo. Toivottavasti se ei ole nopeasti loppuun kuluva luonnon vara. Ai niin vanha kämppämme on nyt sitten kai virallisesti myyty tai ainakin varattu. Kahden kuukauden päästä pitäisi olla uusi osoite maailman pienimmässä ja halvimmassa vuokrakämpässä. Mistähän sellaisia löytää ja vielä asumiskelpoisena... Hää höpinöitä hoidamme parhaamme mukaan tässä sivussa. Ehkä sitten viimeisellä viikolla ennen hoohetkeä voimme keskittyä pelkästään juhlaan.

28 asteen helteessä

tukki painaa yllättävän paljon. Tontilla on siis tapauhtunut kummia ja liikkeelle panevana voimana ovat olleet miekkosen vanhemmat. He saapuivat kesäloman kunniaksi tostaina karsimaan tonttimme komeaa männikköä. Me pääsimme toden teolla mukaan vasta perjantaina työpäivän jälkeen. Eipä voi kun kiitellä tästä korvaamattomasta avusta. Ilman heitä tuskin olisivat kaatuneet ne naapurin taloon päin pelottavasti kallellaan olleet hongat tai paljon muutkaan. Tällä hetkellä tonttia sitten ei enää tunnistakaan. Joka paikka on täynnä auringon valoa kun mäntyjen ja kuusien alla levännyt lepikko on nyt sitten hervottomissa keoissa. Huomenna olisi vielä lisää tukin kantoa luvassa. Toivon mukaan ilman helteitä, mutta valitettavasti ilman auttavia käsiä.

Lupa rakentaa!!

Nyt kyllä täytyy ihailla ja ihmetellä Sipoon toimintaa. Rakennuslupa alle kahdessa viikossa! Eihän tässä ehtinyt edes kissaa sanomaan ja nyt pitäisi jo ihan tosissaan olla rakentamassa. Kääk! Mitähän tässä seuraavaksi? Varmaankin kahden viikon päästä alkaa armoton risusavotta ja väliaika suunnitellaan lisää ja vähän enemmän. Oma asunto on vielä myymättä ja se kieltämättä lisää vähän elämisen tuskaa. Toivottavasti joku löytäisi tästä oman rakkaan kodin piakkoin.

Hulinaa 24/7

Tuntuu, että on vaikea pysyä perässä siinä mitä kaikkea tapahtuu. Papereita siirtyi Sipoon arvioitavaksi tiistaina. Samalla päätöksen saivat talon sijoittelu ja pohjien hionta. Se on nyt siinä. Samalla starttasi toden teolla suunnittelu. Valaistusta, sähköä, lvi:tä... Pakko vetää henkä ja miettiä mitä sitä oikein haluaa. Vielä kun me ollaan miehen kanssa aivan kaikista asiosta aivan eri mieltä ja kumpikin vielä riittävän jääräpäisiä pitämään kantansa. Kompromissien tekoa tämä projekti tulee takuulla kasvattamaan.

Jännintä oli laittaa oma rakas kotikolo myyntiin ja tänään kävikin muutama katsomassa jo ennen sunnuntain näyttöä. No vielä ei kauppoja tullut, mutta ihan niin helpoksi en tuota odottanutkaan :) Ikävä tulee, mutta aikansa kutakin. Tässä on kuitenkin jo neljä vuotta katsottu elämän menoa, joten eiköhän se ole uusien tuulien aika. Uudet tuulet puhaltavatkin jo postilaatikossa kun Kannustalo oli muistanut meitä laskulla ja rakennuskansiolla. Joka tietysti jäi postiin odottamaan noutajaa, mutta laskun piti tietenkin mahtua todella nätisti postilaatikostamme sisään. No tällaisiin posteihin on paras kai totutella. Mutta siis mikäs tässä säässä on muuta kuin odotella touhun alkua ja nautiskella.

Keittiöitä

En olisi ikinä arvannut, että pelkästään keittiön piirtämiseen ja tarjouslaskentaan menee kaksi ja puoli tuntia. Nyt se on koettu ja keittiöpöydän paperinippu kasvanut yhdellä keittiötarjouksella. Topi keittiöstä haimme heti ensimmäisenä ihan ok tarjouksen. Nyt sen rinnalle saimme Kvikiltä toisen vertailukappaleen. Tässä välissä keittiön pohjakin pistettiin uusiksi, joten ihan vertailukelpoisia ne eivät ole. Mutta täytyyhän sitä koittaa kehittää keittiötä samalla. Kvikillä vinkkasivat, että heillä pyörii aina välillä hyviä tarjouksia. Ajoissa olemisesta on siis myös se hyöty, että voimme rauhassa odotella hyviä tarjouksia. Ihan heti ei kyllä tarvitsisi tulla kun haluaisin vielä sulatella parasta ratkaisua. Sitä ennen pitää käydä vielä muutamassa keittiöputiikissa.

Ensi viikolla suuntaamme sitten kaupungille Kannuksen lippulappusten kanssa ja sitten tonttiostoksille. Toivottavasti kunnassa ollaan suosiollisia meidän ratkaisuille.

Talokauppoja

Hui hai! Me sitten otimme ja päräytimme talon kaupat kiinni. Reissu pankkiin ja tontin kauppakirjat odottavat vielä, mutta toivottavasti ne nyt sitten ovat enemmän kuin selvät.

Kuinka saada budjetti kasaan

Nyt tuntuu jo melkein siltä, että projekti voisi olla mahdollinen. Tähän saakka kaikki on ollut liian kaukana ja liian kallista. Onneksi on vielä mahdollista kysyä muutama tarjous (halvemman toivossa) ja viimeisenä oljen kortena voidaan talosta aina nipistää muutama neliö.

Alku

Alussa oli paljon haaveita. Nyt jo vähän aikeitakin. Pääkaupunkiseudulla tontin saamisessa tuntuvat vallitsevan armottomat viidakon lait. Vahvimmat, hyvä onnisimmat, nopeimmat ja rikkaimmat nappaavat tontit. Nyt näyttää siltä, että otteessa on yksi tontti, joka tuntuu oikealta. Hinta vaan on väärä, mutta toistaalta eipä taida meidän etsintäsäteeltä löytyä sopivan hintaisia tontteja. Nyt odottelemme kaupungin päätöstä saammeko tontin vai ei. Ärsyttää tämä jatkuva odotteleminen, mutta toisaalta kaikki tämä suunnitteluun käytetty aika on varmasti eduksi siinä vaiheessa kun pääsemme tosi toimiin. Toivottavasti pian.