Paluu raksa-arkeen

Vihdoin pääsemme taas palaamaan raksan täytteiseen arkeen kun pitkään työn alla olleet häät on nyt vihdoin juhlittu. Kyseessä oli kyllä ehkä elämäni aivan ihanin päivä, mutta toisaalta on ihanaa, että jännitys on ohi. Raksaamista siis luvassa enenevissä määrin kun ensi viikolla pitäisi alkaa maan möyräys. Onnistuneiden häiden jälkeen peukutetaankin meidän taloudessa sitä, että mullan alta ei löydy mitään moreenia ja irtokiviä kovempaa. Iso osa budjetista on nyt kyseessä. Yllättäen voisin käyttää säästyvät eurot mielelläni sisustukseen :)

Jotain raksaamistakin on tapahtunut. Kaakelisuunnitelmat on aloitettu, sähkösuunnitelma on valmis ja erinäisiä heppuja on rekrytty tontille apuun. Kiirettä pitää muttä pitäköön.

Messuja, lomaa ja häästressiä

Loma yhdistettynä raksaamiseen, muuttoon ja lähestyviin häihin ei ole lomaa vaan työpäivääkin kiireisempää aikaa. Fyysisin vääntö raksalla on hetkeksi rauhoittunut, mutta suunnitelmia tehdään edelleen. Terawatin kanssa olemme hioneet sähkösuunnitelmaa kuntoon ja täytyy sanoa, että olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Messuillakin kävimme kurkistelemassa, mutta omalta osalta odotukset olivat ehkä liian korkeat. Kaipasimme valaistuksen ja kylpyhuoneiden osalta jotain erilaista, mutta emme kyllä niitä löytäneet. Nättiähän siellä oli, mutta täydellä kaikesta kauniista ei päässyt nauttimaan kun silmä etsi vastauksia omiin päivänpolttaviin ongelmiin. Ja sitten vähän alkaa pukkaamaan häästressiä. Onneksi viikon päästä stressi on ohi :)

Metsä pinossa

Saatiin vähän apua puiden kaadossa. Keskiviikkon ja perjantain aikana kaatuivat kaikki kaivatut puut ja vähän enemmän. Jäljelle jäi vain koivun runkojen kantoa mihin mukavasti menee muutama lomapäivä. Töihin ei ole tarvetta mennä muutamaan viikkoon ja sille ajalle on varmasti käyttöä. Ensinnä suuntaamme asuntomessuille ihmettelemään ja loppuaika taitaa mennä viime hetken häävalmisteluissa.

Uusia tikkuja taivaan alla

Muuta tontilta ei tällä hetkellä tunnu löytyvänkään. Eli tänään taas olimme kantamassa viimeisiä jättiläisiä pinoon. Melkein kaikki saatiinkin nätisti riviin, mutta viitisen kappaletta jäi ihan kiusaksi odottamaan huomista tai ensi viikkoa. Eilen oli pakko pitää vapaa päivä kun käsien rakoille oli pakko antaa päivä palautua. Huomisesta saattaa tulla samanmoinen. Vapaa päivästä oli se hyöty, että saimme venytettyä Puustellin tarjousta vielä elokuulle. Ja ehdimme vilkaista muutamaa muutakin keittiötoimittajaa ja palkintona keittiökierroksesta kävimme Bauhausissa. Näin koko herrasväki oli päivään tyytyväinen :D Oli pakko ottaa uusi kuva  tuosta talvisesta rinteestä, josta paremmin näkyy muutos. Harmi ettei talvikuvan rinnalle ole sitä vaihetta missä ryteikkö kukoista parhaimmillaan kun jokainen kuvassa näkyvä tikku oli pystyttänyt ympärilleen oksa ja lehti auran. Onneksi ne makaavat nyt nätisti noissa pinoissa. Kaadettavaa ja raahattavaa onkin enää edessä reipas kymmenes siitä mistä aloitimme. Melkein tuntuu jo hyvältä.

Taas tukkimetsällä

Pari päivää oli pakko pitää taukoa tontilla möyrimisestä kun paarman puremien takia en päässyt kävelemään. Samalla kyllä tuli tehtyä asuntokaupasta vähän virallisempia ja ihasteltua tähän astisista ehdottomasti parasta keittiösuunnitelmaa. Vielä kun tuo miekkonen saisi käännytettyä siihen. Osana suunnitelmaa tai paremmin haavetta olisi valkoinen saarekkeelle menevä lieriönmallinen liesituuletin, mutta ainut minkä olen onnistunut löytämään on Falmecin Polar White. Ei vain ole mitään hajua mistä sen saisi.. Snif. Vielä en kyllä luovu haaveesta. Mutta sen lupauksen tein, että tontille en mene ennen kuin saan kunnon raksahousut. Herraväki vetää kaikki paikat suojattuja ja rouvasväki on saanut uhrata kesäsääret lyhyissä lahkeissa. Enää ei onnistu!

Huomenna käydään katsomassa uutta väliaikaiskämppää. Olisi puolessa välissä työpaikkaa ja tonttia. Upouusi ja ennen kaikka astianpesukoneella varustettu! Eiköhän se ole meidän. Vuokrakaan ei ole nyt ihan niin paha, että harmittaisi maksaa. Neliöitä on vain 31, mutta tarkoitushan on viettää aikaa ihan jossain muualla kuin neljän seinän sisällä :)

Muutama kuva tontilta

Tuodakseni pienen kevyen henkäyksen helteeseen etsin kuvia vuoden alusta kun tontti oli vielä koskematon. Siltä ryteiköltä olikin hivenen vaikea hahmottaa tontin todellista kokoa.

Nyt kun takana noin 100 metsuri- ja risun kantotuntia, niin tontti alkaa näyttämään todella erilaiselta. Muutama tukki sinne jäi vielä töröttämään, joten tulevat viikot menevätkin tontilla tutuissa puuhissa... Muutama vapaapäivä on pakko ottaa sillä tontilla majailleet ärhäkkäät paarmat hyökkäsivät kimppuuni. Niin kuin yleensä, sain erittäin kipeät kohoumat ja tällä hetkellä ei edes kävely innosta. Sinnittelimme tänäänkin neljä tuntia tontilla ja melkein kaikki inhokkikuuset on nyt kellistetty.

Ensimmäinen kuva on samasta rinteestä, mutta nyt alhaalta katsottuna. Siihen on meidän tupa tulossa. Pihan neliöt pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti sijoittamalla talo rinteeseen. Etupiha on mäen päällä jonne sijoitetaan myös autotalli. Kellarikerroksesta on suoraan pääsy takapihalle. Toisessa kuvassa on meitä ihastuttanut kallio. Onhan se hankalasti keskellä tonttia, mutta eipä tarvitse kehittää puutarhaan katseenkiinnitintä. Mikään kuva ei kalliolle tee oikeutta. Sen edessä oleva mäntykin on oikeasti sellainen halattava jättiläinen...

Tulevalla viikolla pitäisi yrittää riipiä sähkösuunnitelma kasaan, luonnostella lisää keittiötä ja varmaankin siirtää loput jo kaadetut tukit pois tieltä pinoihin. Tuossa rinteessä ei todellakaan ole kuin murto-osa. Onneksi tällä hetkellä riittää energiaksi pelkkä into ja työntekemisen ilo. Toivottavasti se ei ole nopeasti loppuun kuluva luonnon vara. Ai niin vanha kämppämme on nyt sitten kai virallisesti myyty tai ainakin varattu. Kahden kuukauden päästä pitäisi olla uusi osoite maailman pienimmässä ja halvimmassa vuokrakämpässä. Mistähän sellaisia löytää ja vielä asumiskelpoisena... Hää höpinöitä hoidamme parhaamme mukaan tässä sivussa. Ehkä sitten viimeisellä viikolla ennen hoohetkeä voimme keskittyä pelkästään juhlaan.

28 asteen helteessä

tukki painaa yllättävän paljon. Tontilla on siis tapauhtunut kummia ja liikkeelle panevana voimana ovat olleet miekkosen vanhemmat. He saapuivat kesäloman kunniaksi tostaina karsimaan tonttimme komeaa männikköä. Me pääsimme toden teolla mukaan vasta perjantaina työpäivän jälkeen. Eipä voi kun kiitellä tästä korvaamattomasta avusta. Ilman heitä tuskin olisivat kaatuneet ne naapurin taloon päin pelottavasti kallellaan olleet hongat tai paljon muutkaan. Tällä hetkellä tonttia sitten ei enää tunnistakaan. Joka paikka on täynnä auringon valoa kun mäntyjen ja kuusien alla levännyt lepikko on nyt sitten hervottomissa keoissa. Huomenna olisi vielä lisää tukin kantoa luvassa. Toivon mukaan ilman helteitä, mutta valitettavasti ilman auttavia käsiä.