Putkia kohti taloa

Pidämme muutaman vapaapäivän töistä ja keskitymme raksailemaan. Päivän teema oli putket. Ensimmäisenä tietysti piti päästä käsiksi kunnan liittymiin. Löytyiväthän ne sieltä lopulta ja pääsimme vetämään nipun putkia talolle. Jonkin matkaa päästiin talon sisälläkin eli enää 10 metriä auototallille on edessä. Olevinaan kovin paljoa ei saatu aikaiseksi, mutta kummasti vain väsyttää.. Huomenna uusi keikka edessä. Ai niin talon uusi paikka on nyt kunnassa siunattu. Ihanaa! Enää ei sitten mietytä kuin se, että olisiko kuitenkin pitänyt jättää se takkavaraus alakertaan. Risurintamalla on sentään jotain positiivista tapahtunut eli jäljellä on vain kasa kantoja. Ja sitten hyviä ideoita mihin ihmeeseen ne tuikkaisi.. Raksalla on kaivettu naftaliinista vanha kunnon canonin ixus 40 ja hän saa vastata tulevasta kuvasadosta.

Melkoinen maanantai

No niin. Mikään ei sitten ole niin yksikertaista kuin miltä kuulostaa. Kunnalle ja aloituskokoukselle sopii asemapiirustusten myöhäisempi toimitus, mutta rakennuspaikan ja korkeusaseman merkkaamiseen tarvitaankin sitten rakennusvalvonnan hyväksymä asemakaava. Ei muuten mitään, mutta merkkauksen deadline on ensi viikon tiistaina. No tänään soiteltiin Kannukseen ja saamme asemakaavan paperiversiot kuntaan viimeistään torstaina. Nyt vain sitten kunnasta varmistus, että ehditäänhän se leimaamaan tässä ajassa.

Tontilla puuhailee nyt kaivurin lisäksi traktori ja tavarat alkavat löytämään oikean paikkansa. Paukku-Pete oli arvattavasti vielä parantelemassa itseään, mutta saatiin onneksi korvaava veikko huomiselle. Risutkin pönöttävät edelleen tontilla ja ihmettä luvattiin taas tiistaiaamulle.

Hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa

Kaivuri jatkoi puuhastelua tontilla vielä launtainakin. Kovasti taisteli kahden tiivistyneeseen hiekkaan jumittuneen kiven kanssa ja niihän siinä kävi, että Peteä tarvitaan sittenkin. Tilattiin siis yksi/kaksi räjäytystä sunnuntaille, mutta totta kai, kun raksaprojektista on kyse, Petemme sai aamutuimaan akkuhapot silmille. Reissu Töölöön ja ehkä huomenna keikkaa meidän tontille. Toivottavasti on tosiaan niin pieni tapaturma, että maanantaina pääsee jo töihin. Kuulosti vain sen verran pahemmalta.. Kaiken liikenevän ajan olemmekin pohtineet talon tarkkaa paikkaa ja miettineet puutarhaa (sekin olisi hyvä ottaa huomioon pinnan muotoilussa). Ensi viikolla pääsemme itse taas muuhunkin kuin kiven kantohommiin. Keskiviikkona pitäisi levitellä jo talon pohjille suodatinkankaita ja torstaina sitten heitellään soraa ja muutamaa putkea paikalleen. Sitä ennen olisi kyllä kiva saada ne hemskutin risut pois pihasta! Niiden luvattiin katoavan jo kuun vaihteessa, mutta sitkeästi ne siellä pönöttävät... Huomiselle luvattiin kuitenkin parempaa.

Maailman ihanin Sipoon rakennusvalvonta

Iloksemme saimme kuulla, että on mahdollista saada rakennusaikaisiin muutoksiin mukaan talomme paikan hienosäätö. Jihaa! Tällä menolla talosta tulee ihan oikeasti täydellinen ainakin meille :D Olo on kuin lottovoittajalla. Tontilta löytyi pelkkää hiekkaa, pankista tuli rahoituskustannukseen pientä helpotusta ja taloakin voimme säätää. Siitä ilosta kävimme raahaamassa tontilla vähän lisää kiviä. Hiekkaa oli alkanut siirtymään kilsan päähän toiselle työmaalle. Autotallin pohja tuli jo eilen esiin ja tämän päiväisen tarkistusmittausten perusteella näyttäisivät olevan suht paikallaan. Huomista odotellessa :)

Hieno päivä

Tiistaina pyörähti tontilla kaivuut käyntiin ja eihän koko paikkaa ollut tunnistaa illalla. Talon paikalla alkoi olla hieno monttu ja iloiseksi yllätykseksi vielä ei ole löydetty mitään muuta kuin hiekkaa. Tämä tarkoittaa parhaimmassa tapauksessa, että ensi viikkoiset paukkupetet saa peruutta ja odotetut louhostyöt saadaan jättää väliin. Budjettihan kiittää vielä kauniimmin. En kyllä voisi olla innostuneempi. Ei kiinnostaisi pätkääkään miettiä ensi viikolle mitään kaakeleita vaan voisin seisoa koko päivän tontilla. Tiistai-iltana kantelinkin paremman puutteessa pyöryläkiviä sivuun puutarhakäyttöä varten. Vähän hidastavan se oli sateessa kannella muutama kivi kerrallaan, mutta mitäs sitä inspiroituneelle voi :)

Totuuden hetkiä

Häät on tanssittu ja töihin palattu. Kävimme tontilla mittailemassa talon paikkaa ja täytyy sanoa, että taisi tulla esiin meidän raksaprojektin ensimmäinen lapsus. Äh. Huoh ja puuh. Nyt on sitten akuuttia paniikkitilanteen hallintaa harjoitettu. Talon paikka ei siis ole ihan optimaallinen, mutta toivottavasti muutaman sentin sitä saa hioa.. Minulla onkin ollut ongelmia hyväksyä tekemiäni virheellisiä päätöksiä. Nyt sitä onkin sitten hyvä harjoitella. Plääh.

Paluu raksa-arkeen

Vihdoin pääsemme taas palaamaan raksan täytteiseen arkeen kun pitkään työn alla olleet häät on nyt vihdoin juhlittu. Kyseessä oli kyllä ehkä elämäni aivan ihanin päivä, mutta toisaalta on ihanaa, että jännitys on ohi. Raksaamista siis luvassa enenevissä määrin kun ensi viikolla pitäisi alkaa maan möyräys. Onnistuneiden häiden jälkeen peukutetaankin meidän taloudessa sitä, että mullan alta ei löydy mitään moreenia ja irtokiviä kovempaa. Iso osa budjetista on nyt kyseessä. Yllättäen voisin käyttää säästyvät eurot mielelläni sisustukseen :)

Jotain raksaamistakin on tapahtunut. Kaakelisuunnitelmat on aloitettu, sähkösuunnitelma on valmis ja erinäisiä heppuja on rekrytty tontille apuun. Kiirettä pitää muttä pitäköön.

Messuja, lomaa ja häästressiä

Loma yhdistettynä raksaamiseen, muuttoon ja lähestyviin häihin ei ole lomaa vaan työpäivääkin kiireisempää aikaa. Fyysisin vääntö raksalla on hetkeksi rauhoittunut, mutta suunnitelmia tehdään edelleen. Terawatin kanssa olemme hioneet sähkösuunnitelmaa kuntoon ja täytyy sanoa, että olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Messuillakin kävimme kurkistelemassa, mutta omalta osalta odotukset olivat ehkä liian korkeat. Kaipasimme valaistuksen ja kylpyhuoneiden osalta jotain erilaista, mutta emme kyllä niitä löytäneet. Nättiähän siellä oli, mutta täydellä kaikesta kauniista ei päässyt nauttimaan kun silmä etsi vastauksia omiin päivänpolttaviin ongelmiin. Ja sitten vähän alkaa pukkaamaan häästressiä. Onneksi viikon päästä stressi on ohi :)

Metsä pinossa

Saatiin vähän apua puiden kaadossa. Keskiviikkon ja perjantain aikana kaatuivat kaikki kaivatut puut ja vähän enemmän. Jäljelle jäi vain koivun runkojen kantoa mihin mukavasti menee muutama lomapäivä. Töihin ei ole tarvetta mennä muutamaan viikkoon ja sille ajalle on varmasti käyttöä. Ensinnä suuntaamme asuntomessuille ihmettelemään ja loppuaika taitaa mennä viime hetken häävalmisteluissa.

Uusia tikkuja taivaan alla

Muuta tontilta ei tällä hetkellä tunnu löytyvänkään. Eli tänään taas olimme kantamassa viimeisiä jättiläisiä pinoon. Melkein kaikki saatiinkin nätisti riviin, mutta viitisen kappaletta jäi ihan kiusaksi odottamaan huomista tai ensi viikkoa. Eilen oli pakko pitää vapaa päivä kun käsien rakoille oli pakko antaa päivä palautua. Huomisesta saattaa tulla samanmoinen. Vapaa päivästä oli se hyöty, että saimme venytettyä Puustellin tarjousta vielä elokuulle. Ja ehdimme vilkaista muutamaa muutakin keittiötoimittajaa ja palkintona keittiökierroksesta kävimme Bauhausissa. Näin koko herrasväki oli päivään tyytyväinen :D Oli pakko ottaa uusi kuva  tuosta talvisesta rinteestä, josta paremmin näkyy muutos. Harmi ettei talvikuvan rinnalle ole sitä vaihetta missä ryteikkö kukoista parhaimmillaan kun jokainen kuvassa näkyvä tikku oli pystyttänyt ympärilleen oksa ja lehti auran. Onneksi ne makaavat nyt nätisti noissa pinoissa. Kaadettavaa ja raahattavaa onkin enää edessä reipas kymmenes siitä mistä aloitimme. Melkein tuntuu jo hyvältä.

Taas tukkimetsällä

Pari päivää oli pakko pitää taukoa tontilla möyrimisestä kun paarman puremien takia en päässyt kävelemään. Samalla kyllä tuli tehtyä asuntokaupasta vähän virallisempia ja ihasteltua tähän astisista ehdottomasti parasta keittiösuunnitelmaa. Vielä kun tuo miekkonen saisi käännytettyä siihen. Osana suunnitelmaa tai paremmin haavetta olisi valkoinen saarekkeelle menevä lieriönmallinen liesituuletin, mutta ainut minkä olen onnistunut löytämään on Falmecin Polar White. Ei vain ole mitään hajua mistä sen saisi.. Snif. Vielä en kyllä luovu haaveesta. Mutta sen lupauksen tein, että tontille en mene ennen kuin saan kunnon raksahousut. Herraväki vetää kaikki paikat suojattuja ja rouvasväki on saanut uhrata kesäsääret lyhyissä lahkeissa. Enää ei onnistu!

Huomenna käydään katsomassa uutta väliaikaiskämppää. Olisi puolessa välissä työpaikkaa ja tonttia. Upouusi ja ennen kaikka astianpesukoneella varustettu! Eiköhän se ole meidän. Vuokrakaan ei ole nyt ihan niin paha, että harmittaisi maksaa. Neliöitä on vain 31, mutta tarkoitushan on viettää aikaa ihan jossain muualla kuin neljän seinän sisällä :)

Muutama kuva tontilta

Tuodakseni pienen kevyen henkäyksen helteeseen etsin kuvia vuoden alusta kun tontti oli vielä koskematon. Siltä ryteiköltä olikin hivenen vaikea hahmottaa tontin todellista kokoa.

Nyt kun takana noin 100 metsuri- ja risun kantotuntia, niin tontti alkaa näyttämään todella erilaiselta. Muutama tukki sinne jäi vielä töröttämään, joten tulevat viikot menevätkin tontilla tutuissa puuhissa... Muutama vapaapäivä on pakko ottaa sillä tontilla majailleet ärhäkkäät paarmat hyökkäsivät kimppuuni. Niin kuin yleensä, sain erittäin kipeät kohoumat ja tällä hetkellä ei edes kävely innosta. Sinnittelimme tänäänkin neljä tuntia tontilla ja melkein kaikki inhokkikuuset on nyt kellistetty.

Ensimmäinen kuva on samasta rinteestä, mutta nyt alhaalta katsottuna. Siihen on meidän tupa tulossa. Pihan neliöt pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti sijoittamalla talo rinteeseen. Etupiha on mäen päällä jonne sijoitetaan myös autotalli. Kellarikerroksesta on suoraan pääsy takapihalle. Toisessa kuvassa on meitä ihastuttanut kallio. Onhan se hankalasti keskellä tonttia, mutta eipä tarvitse kehittää puutarhaan katseenkiinnitintä. Mikään kuva ei kalliolle tee oikeutta. Sen edessä oleva mäntykin on oikeasti sellainen halattava jättiläinen...

Tulevalla viikolla pitäisi yrittää riipiä sähkösuunnitelma kasaan, luonnostella lisää keittiötä ja varmaankin siirtää loput jo kaadetut tukit pois tieltä pinoihin. Tuossa rinteessä ei todellakaan ole kuin murto-osa. Onneksi tällä hetkellä riittää energiaksi pelkkä into ja työntekemisen ilo. Toivottavasti se ei ole nopeasti loppuun kuluva luonnon vara. Ai niin vanha kämppämme on nyt sitten kai virallisesti myyty tai ainakin varattu. Kahden kuukauden päästä pitäisi olla uusi osoite maailman pienimmässä ja halvimmassa vuokrakämpässä. Mistähän sellaisia löytää ja vielä asumiskelpoisena... Hää höpinöitä hoidamme parhaamme mukaan tässä sivussa. Ehkä sitten viimeisellä viikolla ennen hoohetkeä voimme keskittyä pelkästään juhlaan.

28 asteen helteessä

tukki painaa yllättävän paljon. Tontilla on siis tapauhtunut kummia ja liikkeelle panevana voimana ovat olleet miekkosen vanhemmat. He saapuivat kesäloman kunniaksi tostaina karsimaan tonttimme komeaa männikköä. Me pääsimme toden teolla mukaan vasta perjantaina työpäivän jälkeen. Eipä voi kun kiitellä tästä korvaamattomasta avusta. Ilman heitä tuskin olisivat kaatuneet ne naapurin taloon päin pelottavasti kallellaan olleet hongat tai paljon muutkaan. Tällä hetkellä tonttia sitten ei enää tunnistakaan. Joka paikka on täynnä auringon valoa kun mäntyjen ja kuusien alla levännyt lepikko on nyt sitten hervottomissa keoissa. Huomenna olisi vielä lisää tukin kantoa luvassa. Toivon mukaan ilman helteitä, mutta valitettavasti ilman auttavia käsiä.

Lupa rakentaa!!

Nyt kyllä täytyy ihailla ja ihmetellä Sipoon toimintaa. Rakennuslupa alle kahdessa viikossa! Eihän tässä ehtinyt edes kissaa sanomaan ja nyt pitäisi jo ihan tosissaan olla rakentamassa. Kääk! Mitähän tässä seuraavaksi? Varmaankin kahden viikon päästä alkaa armoton risusavotta ja väliaika suunnitellaan lisää ja vähän enemmän. Oma asunto on vielä myymättä ja se kieltämättä lisää vähän elämisen tuskaa. Toivottavasti joku löytäisi tästä oman rakkaan kodin piakkoin.

Hulinaa 24/7

Tuntuu, että on vaikea pysyä perässä siinä mitä kaikkea tapahtuu. Papereita siirtyi Sipoon arvioitavaksi tiistaina. Samalla päätöksen saivat talon sijoittelu ja pohjien hionta. Se on nyt siinä. Samalla starttasi toden teolla suunnittelu. Valaistusta, sähköä, lvi:tä... Pakko vetää henkä ja miettiä mitä sitä oikein haluaa. Vielä kun me ollaan miehen kanssa aivan kaikista asiosta aivan eri mieltä ja kumpikin vielä riittävän jääräpäisiä pitämään kantansa. Kompromissien tekoa tämä projekti tulee takuulla kasvattamaan.

Jännintä oli laittaa oma rakas kotikolo myyntiin ja tänään kävikin muutama katsomassa jo ennen sunnuntain näyttöä. No vielä ei kauppoja tullut, mutta ihan niin helpoksi en tuota odottanutkaan :) Ikävä tulee, mutta aikansa kutakin. Tässä on kuitenkin jo neljä vuotta katsottu elämän menoa, joten eiköhän se ole uusien tuulien aika. Uudet tuulet puhaltavatkin jo postilaatikossa kun Kannustalo oli muistanut meitä laskulla ja rakennuskansiolla. Joka tietysti jäi postiin odottamaan noutajaa, mutta laskun piti tietenkin mahtua todella nätisti postilaatikostamme sisään. No tällaisiin posteihin on paras kai totutella. Mutta siis mikäs tässä säässä on muuta kuin odotella touhun alkua ja nautiskella.